John Norum - Total Control (1987)

Yksi suurimmasta uskon kysymyksistä on Nostradamuksen ennustukset. Niiden tulkinnanvaraisuudesta ja ympäripyöreydestä opittuja selitysmalleja hyödynnetään edelleen portsareille, poliisille, pomoille, vaimoille, tyttö- ja poikaystäville varsin vaihtelevalla menestyksellä.

Ei "Nossellakaan" aina ihan sattunut pakinat kohdalleen. Syynä lienee miehen savolaiset sukujuuret, jotka takaavat että vastuu on aina kuuntelijalla (lukijalla). Harvempi nössykkä uskoo että Nostradamuksen (Koko nimi kuuluu, Michel de Nostredame) vieraillessa sukulaistensa luona Vieremällä 1532, kirjoitti Nosse lähes yhdeltä istumalta järkälemäisen eepoksen ennustuksia populaarimusiikiin tulevaisuudesta. Tiiliskivi kantaa nimeä Les Prophecies de Rockstaramus M. Nostradamus. Kirjasta ollaan, ymmärrettävää kyllä, savossa ja ympäri maailman hissukseen. Olisihan sen holtittomalla julkaisulla katastrofaaliset vaikutukset koko musiikkiteollisuuteen.

Nyt jo uteliaimpien " dallasit" kasvaa kainaloissa. Ok, muutama umpimähkäinen "Nossen profetia" hätäisimpiä sinisilmiä tyydyttämään. Esimerkiksi savolaisia varmasti kiinnostaa heidän suurin, nyt jo edesmenneen kultti - taiteilijan Esa" lentävä kalakukko" Pakariseen kohdistuva profetia joka menee näin:

"Turut ja torit täyttää, tuo nolon kotsan kantaja. Kansaa naurattaa hän lennättämällä suomusen vedenelävän ja sulkapäällysteisen herätyskellon saatanallista siitosta!"

Lordin Euroviisu voittoa Nostradamus visioi näin:

" Tekee hän Azzurrien kansallisruualle kunniaa omilla kasvoillaan, eikä pakanakaan enää eksy. Ei enää ennemmin linnut lennä takaperin, kun tämä pohjolan hirviö tuo mainetta ja pisteennätyksen tullessaan. Kansa juhlii, mutta seuraavana vuonna se maksaa selkänahastaan pikkusormi pystyssä juhlineiden irstaat kemut."

Sitten vielä tämä yksi, jossa tiivistyy kaikki tänään esittelyssä olevasta artististamme, John Norumista ja äijän sooloilu debyytistä "Total control":

"Syntyy turskanpurija Rommiton vuonojen pohjoisimpaan kolkkaan. Vain 40 poronkusemaa, tai jotain, erottaa kuusikielisen sihinän balalaikasta. Vartuttuaan vaeltaa hän maahan missä miehet ovat naisia ja ja naiset blondeja. Manterettaan nimessään kantaen, hermafrodiitin johtamana julistavat nämä jumaloidut koppakuoriaisia ja muurahaisia huulissaan viimmeisestä lähtölaskennasta. Mutta koittaa aika jolloin omat siivet vievät Rommittoman täydellisesti valvomaan tippoja vuoden ensimmäistä kuukautta kärsiviltä..."

Kyllähän noista jo selkeästi näkee että Nossella oli ns."isokuva" selkeästi hallussa. Mutta katsotaampa ja kuunnellaampa mitä John Norumin "Total Control" profetioi vuonna 1987. Totaalisessa kontrollissa levylle hallusinoivat wikin mukaan:

• John Norum – Guitars, lead and backing vocals
• Göran Edman – Lead vocals on "Love Is Meant to Last Forever," "Eternal Flame" and "Back on the Streets", backing vocals
• Marcel Jacob – Bass guitar

Guest Musicians:

• Per Blom – Keyboards
• Peter Hermansson – Drums
• Micke Larsson – Fretless bass on "Too Many Hearts"
• Mats Lindfors – Backing vocals on "Law of Life"
• Max Lorentz – Hammond organ on "Law of Life"

1."Let me love you" Taitoa ja ajalleen omistautumista hieman hengettömässä paketissa. "Rommiton" osaa laulaa ihan mukiinmenevästi ja kuusikielinenkään ei selvästikkään ole ensimmäistä kertaa tassussa, mutta hieman kulmikas maku jäi. Synilla yritetään tehdä mattoa mutta enemmänkin sen työstämät hapsut ärsyttävät.

2."Love is meant to last forever" Nyt lyötiin sellaista riffiä pöytään että Nostradamuksenkin pää selviää. Laukalla hitti kertosäkeeseen ja rokkareille "voitanokkaan" joka sekunnilla. Ei tätä tarvitse jumimmallekkaan tarkentaa. Paitsi jos jumi ei omista korvia. Tämä soi meikäläisen radioasemalla aina lauantaisin, saunakaljojen asennusveisuna.

3."Too many hearts" Göran Edman tulkitsee tämän niin kuin äskeisenkin kappaleen rinnanmitan paremmin kuin Mr. Norum ensimmäisessä. Ihmettelenkin miksi Rommiton ei anna Göranin hoidella oraalista puolta albumilla kokonaisuudessaan. Biisinä tämä on keskinkertainen lempimis- slovari, missä ei aivan päästä ykköstä pitemmälle. Mutta kyllä tämä hyvät pohjat luo pitemmällekkin vietyihin lemmenleikkeihin, vaikka useammankin kanssa.

4."Someone else here" Taas John"rommilukko" Norum tahtoo kertoa kuulumisiaan. Ei heikosti, mutta kiinnostaisi tietää mitä Göran tekee toimettomana kun mikki on "pomon" huulilla? Joogaa? Leikkii itsellään? Toisilla? Mitäpä se minulle itseasiassa edes kuuluu. Biisi on kyllä kelpo keskitempoinen kasari- tsemppari.

5." Eternal flame" Vain kitarasoundista erottaa että nyt ollaan Johnin eikä Ynkän kyydissä. Hurreilla on joku "rokinpyrytysgeeni" josta ne aina tunnistaa. Nyt ei nouse vaikka tässäkin kaikki kurvit pitäisi olla kohdillaan. Liian tavanomainen tähän kohti iltaa. Perustarpeet hardrokin priimatavarasta mutta se kuorrutus uupuu.

6."Back on the streets" Vinnie Vincent Invasionin coverilla työnnytään alkajaisiksi b- osastolle. John etsii epätoivoisena rakasta kuusikielistään (Kyllä minäkin kuusi kieliselle lipomis.. eikun tekemistä keksisin) pitkin kyliä. Toimii taas paremmin kun mr. Edman päästetään ääneen. Hienoja sävelkulkuja tulvillaan.

7."Blind" Nyt kumarretaan menneille suuruuksille, kuitenkaan mielistelyyn menemättä. Kyllähän tätä kuuntelee mutta ei tähän koskea tahdo. Vähän kuin vanha tuttu jolta on tottunut iätajat kuulemaan samat jorinat. Tuttu ja turvallinen mutta yllätyksetön, "kaverina vaan", rokkitarattelu.

8."Law of life" Veikeän leikittelevällä riffillä lähdetään hiipimään. Väliosa kepenee ja kohoaa.. takaisin riffiin. Jep, mutta lupa on kai odottaa vielä kunnon kertsi? Sama kaava jatkuu, kunnes tullaan melko mitään tekemättömään soolospottiin. Hitto, tässä ollaan kuin täit hunajassa. Hyvältä maistuu mutta viimmeiselle imelälle ei päästä.

9."We"ll do what it takes together" Hakee, hakee muttei aivan g-pisteeseen osu. Helppoa tekemistä mitä on mukava ja helppo kuunnella, mutta se viimmeinen kliimaksi jää saavuttamatta. Hyväilee virheettömyydellään, muttei aiheuta säväreitä.

10."In chase of the wind" Instrumentaali tunnelmapala sytyttelee kiimaa ja kynttilöitä mutta ei malta rakentaa matkaa kumpaakin osapuolta miellyttävällä tavalla. Välillä ollaan samoilla sävelillä mutta toisen on lähdettävä yksin yönselkään . Tämä ei anna ulkopuolisille mitään vaan on John Norumin henkilökohtainen, sanaton purkaus.


"Total control" todistaa että John Norum oli varteenotettava muusikko ilman Europen tuomaa hypetystäkin. Tasaisen varma albumi, joka olisi kaivannut "Love is meant to last forever" biisin kaltaisia rotuvalioita muutaman lisää, jotta sille klassikko statuksen ilkeäisi skoolata. Yhtään kelvotonta, kuohintaa kerjäävää luuseria ei "Rommiton" ole tuotokselleen päästänyt. Heitän plätylle 7/10 totaalisesti kontrolloitua pistettä.

Eikä Norumin myöhemmissäkään tuotoksissa suuria hapatuksia( jos nyt ei hittejäkään) löydy vaan takuuvarmaa duunia ukko on tehnyt soolo-urallaan. Nostradamus näki "pöllyssään" myös Norumin paluun Europen jäseneksi:

"... omat siivet totesi toimiviksi,
 mutta kohtalo liidättää Rommittoman hermafrodiitin sivulle
 ja ennen vuosituhannen toista vuosikymmentä
 he tietävät katsovansa viimeisen kerran paratiisin puutarhaan.
 Aika on syönyt jumaloitujen kasvoilta koppakuoriaiset ja muurahaiset,
 mutta himo ajaa heidät yöhon, sillä uusi köyrittävä on tullut kaupunkiin.

Mielenkiintoinen on myös tämä Nostradamuksen näkemä Elviksen, Michael Jacksonin ja Tuomisen Jampan suuremmanluokan yhteinen comeback- keikka...

Karl S. Puukoski